Kolme vuotta sitten Loimaan Rocketsista Tampereen Ilveksen junioreihin siirtyneet Eppu Varjamo, 19 ja Eemeli Mäki, 19, lähtivät kehittämään omaa peliään ja tavoittelemaan ammattilaisuutta.
Kun kausi 2016-17 kasvattajaseura Loimaan Rocketsissa päättyi, oli kaksikko isojen päätösten edessä. Pelejä oli kertynyt kauden aikana lähemmäs 50, B2 ja B-junioreissa sekä miesten II-divisioonassa. Rooli tulosyksikössä ja sitä kautta vastuu jokaisessa joukkueessa oli suurta, mutta molemmat kaipasivat muutosta.
– Silloin kun kausi Rocketsissa loppui, niin aloin itse miettimään, että nyt saattaisi olla oikea aika lähteä suurempaan seuraan katsomaan muutakin jääkiekkomaailmaa, kuin vain Loimaata, Varjamo avaa tilannetta.
Molemmat pitivät Tamperetta heti hyvänä vaihtoehtona. Kaksi loistavaa joukkuetta, joista junioreita nousee tasaisesti Liigaan ja pidemmälle. Molemmat suuntasivat tryouteille Ilvekseen, josta paikat aukesivat, Epulle B- ja Eemelille B2-junioreista.
Tryouteilla molemmat huomasivat heti olevansa pelillisesti samalla tasolla muiden kanssa, mutta fysiikkapuolella oli selvästi parannettavaa.
– Fysiikkapuoli taisi meillä molemmilla olla heikompi, kun Loimaalla ei ihan niin paljoa oheisharjoituksia ja muita tehty. Toki fysiikkapuolta on helpompi saada kuntoon, kuin lähteä korjaamaan pelillisiä asioita, Varjamo pohtii.
Pienten kasvattajaseurojen ja Liiga-organisaatioiden juniorituotannossa on ymmärrettävästi eroja. Esimerkiksi valmennuksessa ja sitä kautta harjoittelun laadussa Liiga-organisaatio yleensä päihittää pienemmät seurat. Toki poikkeuksiakin on, mistä Eppu ja Eemeli ovat loistava esimerkki. Oikeat valmentajat oikeassa kohdassa uraa sekä paljon jääaikaa ja pelejä muodostavat yhtälön, jonka seurauksena siirtyminen Liiga-organisaatioon on mahdollista vielä 16-vuotiaana.
– Mielestäni ikä oli hyvä siirtymiseen. Loimaalta löytyi päteviä valmentajia, jotka osasivat opettaa pelillisiä asioita. Lisäksi saatiin olla paljon jäällä ja pelata, pelaaminen on kuitenkin se, mikä eniten kehittää, Varjamo toteaa.
Ensimmäinen kausi sujui molemmilta erinomaisesti. Eppu oli B:n SM-sarjassa joukkueensa tehokkain pelaaja summaten 46 otteluun 46 (23+23) pistettä, Eemeli puolestaan takoi B2:n SM-sarjassa 69 (35+34) pistettä 40 otteluun, joka oikeutti kolmanteen sijaan joukkueen sisäisessä pistetilastossa.
Seuraavasta kaudesta oli lupa odottaa samanlaista, jopa parempaa. Olihan takana erinomainen ensimmäinen kausi, sekä kasvanut harjoittelumäärä.
– B-junioreissa alkoivat aamutreenit. Kolme kertaa viikossa oli aamu- ja iltatreenit, kahtena päivänä treenattiin vain iltaisin, eli kahdeksan treenikertaa viikkoon. Joka päivä tehtiin jotain, paitsi sunnuntai oli lepopäivä, Mäki kertaa.
Eppu siirtyi seuraavaksi kaudeksi A:n SM-Liigaan, jonka vauhtia oli päässyt jo kokeilemaan edellisellä kaudella kahden ottelun verran. Kausi oli hieman loukkaantumisten sävyttämä, otteluita kertyi vain 36, mutta 23 pistettä riittivät joukkueen sisäisessä tilastossa silti neljänneksi.
Eemeli oli alun perin siirtynyt Ilvekseen päästäkseen pelaamaan juuri SM-sarjassa. Edeltävänä vuonna Epun edustaman joukkueen loppukausi meni kuitenkin penkin alle ja he tippuivat B:n Mestikseen. Tämä tarkoitti sitä, että Eemelin joukkue aloitti kauden yrittäen nousua Mestiksestä takaisin SM-sarjaan.
– Kyllä se laittoi vähän miettimään, että miksi pelata täällä, kun Loimaalla voisi pelata samaa sarjaa. Meille tuli kuitenkin valmentajaksi Saarisen Pasi, jonka kovissa treeneissä tiesin kehittyväni sille tasolle, että seuraavana kautena olisin pelaamassa A:n SM-Liigaa.
Jääminen todellakin kannatti, sillä Mäki johdatti omalla tekemisellään joukkueen takaisin SM-sarjaan. Karsinnoissa 23 otteluun syntyivät 22+30=52 ja SM-sarjassa 18 otteluun 12+11=23 tehopistettä.
Viime kausi oli ensimmäinen yhteinen kausi A:ssa sitten Loimaalta lähdön jälkeen. Molemmat ovat tyytyväisiä tilanteeseen senkin vuoksi, että A:ssa kustannukset ovat lähes olemattomat verrattuna B-junioreihin, jossa kuukausimaksut ovat järjettömän kovia. Kuukausimaksun lisäksi joutuu itse kustantamaan kaikki varusteet, mailat mukaan lukien.
– Kyllä se taloudellisesti A:ssa helpottuu huomattavasti, saa varusteita ja muuta. Asunto on edelleen omakustanteinen, Ilves toki auttoi sen etsimisessä ja muussa, sanoo Varjamo, joka asuu omassa asunnossa lähellä Hakametsää.
Vaikka Varjamon alkukausi meni veneluun murtuman takia sivusuun, oli yhteen palannut tuhokaksikko Ilveksen pistepörssin kärkimiehiä. Eemelillä tehoja syntyi 49 otteluun 20+22=42, Epulla 33 otteluun 8+25=33. Loimaan ajoilta tutuksi tulleet kuviot toimivat niin tasakentällisin kuin ylivoimallakin.
– Suurin osa viime kaudesta pelattiin samassa kentässä ja kyllä tässä semmoista pientä maalaiskemiaa saattaa olla, Varjamo naurahtaa.
Viime kausiin verrattuna Ilveksen junioritaso on laskenut. Kaudella 2015-16 tuli A:n SM-Liigan mestaruus, mutta edelliset kolme vuotta joukkue on jäänyt ulos pudotuspeleistä. Varjamo ja Mäki myöntävät ongelman, mutta suunnan toivotaan muuttuvan ensi kaudeksi.
– Tällä hetkellä ei olla ihan päästy tavoitteisiin. Totta kai pudotuspelit on aina tavoitteena, että päästäisiin pelaamaan pitkälle kevääseen. Siinä ollaan vähän epäonnistuttu. Kovasti koitetaan tehdä töitä sen eteen, että ensi kausi olisi erilainen.
Ilveksen edustusjoukkueessa pelaa tällä hetkellä monta seuran omaa kasvattia, kirkkaimpina tähtinä Eemeli Suomi ja Ville Meskanen. Kaksikko teki aikoinaan tuhoja A:n SM-Liigassa, josta tie kävi lähes suoraan Liigaan. Nykyään yhä useamman A:n SM-Liiga tähden tie vie Mestikseen tai Suomisarjaan. Siellä onnistuneen kauden jälkeen tie voi olla auki Liigaan, esimerkkeinä viimekaudelta Mestiksen KOOVEE:sta Roby Järventie ja Miro Nalli, jotka molemmat saivat tulevaksi kaudeksi sopimuksen Ilvekseen. Kysymys onkin, että mihin A:n SM-Liiga pelaajia valmistaa?
– Itse näen, että se valmistaa Liigaan ja Mestikseen. Tietenkään kaikki pelaajat eivät sinne mahdu, osan on sitten mentävä pelaamaan Suomisarjaan, Mäki tuumaa.
– Samaa mieltä olen Eemelin kanssa. A:n SM-Liiga on hyvä siihen kehittymiseen ja se auttaa hyppäämään seuraavalle sarjatasolle. Ja mikäli ei ole valmis vielä seuraavalle tasolle, niin täytyy hakea miesten peleistä kokemusta Suomisarjan puolelta.
Tavoitteena molemmilla on saada jääkiekosta ammatti. Ensi kaudella molempien pelit jatkuvat Ilveksessä. Juuri tuleva kausi tulee olemaan molempien urakehityksen kannalta ratkaiseva, siksi molempien tavoitteet ensi kauden suhteen ovatkin hyvin selkeät.
– Tehdään kovin töitä ja toivotaan, että päästään jotain pelejä pelaamaan miesten kanssa, esimerkiksi juuri Mestiksessä KOOVEE:n paidassa. Miesten pelit ovat kuitenkin fyysisempiä ja vauhdikkaampia, niin oman kehityksen kannalta ne olisivat paras vaihtoehto.
Vuonna 2021 Tampereelle aukeaa uusi UROS LIVE -areena. Mitä ajatuksia tämä herättää?
– Olisihan se aika kova juttu, jos siellä pääsisi vetämään ensimmäiset piirrot Liiga jäille. Ja että uusi areena olisi kotihallina ja saisi siellä pelata kokoaikaisesti. Se on varmasti lähivuosien tavoite, toteavat molemmat yhteen ääneen.
JääkiekkoFI 